Mää en enään uskalla tehä mitään omia juttuja ja mä mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta. Mä en uskalla kävellä edes koulun käytävällä tai istua ruokailussa. Kun mä oon kaupungilla , mua alkaa hävettään jos joku kattoo mua vähänki pitempään. Alan heti miettiin, että mitä se ajattelee musta.
Mun mielestä ne mun "kaverit" on osittain syyllisiä tähän kaikkeen. Ne vaan puhuu kaikista pahaa selän takana ja syrjii muita. Mää aina mietin että miksi mä sitte liikun niitten kans. Ehkä mut on jo niin tallottu. Mutta ehkä pitäs vaihtaa kaveripiiriä (se tosin on vähän vaikeeta, koska meijän koulu on aika pieni) ja alkaa taas oleen oma itteni.
Mää en tajuu miten ne voi olla niin julmia. Ne vaan alko haukkuun yhtä niitten kaveria ja nyt se tyttö joutuu olemaan yksin. Mää oon yrittäny olla se kaveri ja nyt ne kattoo mua nenänvartta pitkin ja puhuu selän takana.
Kyllä mä tiiän et mä oon se seuraava, jonka elämän aiotte tuhoo.
Riistää kaiken ilon mun maailmasta.
Kaadatte kaiken paskan mun niskaan.
Onhan se vaikeeta mut elämä opettaa.
Pitäs olla vahva ja jatkaa matkaa pää pystys.
Ei se oo enään ko puolitoist vuotta
sitte pääsen lähteen.
Jonnekki kauas täältä, missä kukaan ei mua tunne.
Sitte mä voin vaan alottaa alusta,
ettekä te sitä pilaa.
Musta tulee vielä jotain
Mä en aio olla se sun luuseri, pelle.
Kyllä säkin vielä kärsit.
Mut ehkä ei oo vielä aika.
Kyllä säki vielä saat tuntee millasta se on.
Ei sun elämä tuu aina oleen helppoo.
Vielä joskus tulee se päivä kun sua ei kukaan enää piä pystys.
Ehkä jouvut vielä opetteleen olemaan yksin.
Mut te ette tiiä miltä se tuntuu.
Olin tän viikon tetissä ja oon kämmäilly siellä aika palijon, tiputin kaikkia tavaroita lattialle. (olin muuten kaupassa tetissä) Yks karkkipussi repes niin sain syyä sen sitte. Kuullostaa varmaan aika tahalliselta? ;)
Poikien kans tulee mun mielestä muuten paremmin juttuun entä tyttöjen. Johtuu varmaan siitä että ne sanoo suoraan jos on sanottavaa. Ihanteellinen tapa, pittääpä ottaa mallia. (mutta kaikki ei ehkä tykkää hyvvää.)
fabolous_89
Kommentit